torstai 3. maaliskuuta 2022

Puutarhahulluuteni alku

 Aloitin tämän aamuni selaamalla vanhoja valokuvia tabletilta, jotta muistuttelisin mieleeni mistä tämä puutarhahulluus aikoinaan lähti ja milloin. Woe mahoton millaisia timantteja muistoista tulikin vastaan, kukkaisrintamalla ja muutenkin! Mielen täytti kiitollisuus elämää kohtaan ja osaan taas maadoittua paremmin tähän päivään ja omaan arkeeni, median lohduttomista uutisista huolimatta. Keskittymällä pieniin ja suurempiin ilonaiheisiin, pysyy ehkä jotenkin järjissään sota-uutisoinnin keskellä.

Mutta niin, milloinkas tää sitten alkoi? Jotain paprikan taimia olin kasvatellut 2017 keväällä, mutta ilmeisesti ne ei selvinneet hengissä, koska todistusaineistoa ei myöhemmin oltu kuvattu. Heinäkuussa 2017 muutin omakotitaloon isännän luokse ja siinähän oli sitten pieni tontti valmiina kukkapenkkeineen! Vanhoja perennoja siirtelin toisaalle ja kukkapenkin päätyyn istutin joitain hyötykasveja, kuvan perusteella ainakin tomaatin. Ei havaintoa, tuottivatko satoa, todennäköisesti ei. 




Seuraavana keväänä se kasvattelu tosissaan alkoi. Olohuoneen ikkunalle raahattiin vanha ruokapöytä edellisestä kodista ja sen päälle muutti minikasvihuone täyttyen pikkuhiljaa taimista! 

9.4.2018

Näin söpöillä välineillä passasi puuhailla.

Purkkeja jos jonkinlaisia.

Kääpiösamettikukkia sirkkalehdillä.

Voe mahoton. Siitä se sitten lähti. Nälkä kasvaa syödessä ja seuraavaksi käskin pyysin isäntää nikkaroimaan pari kasvatuslaatikkoa rehuille. Tuli sieltä satoakin...

29.4.2018
Laatikot hakeutumassa paikoilleen, yhden koko 1x2m.

Toukokuun puolivälissä on vielä sisällä tungosta.

1.6.2018 tomaatit päässeet omaan huusholliinsa.

Kasvilava tositoimissa.

19.7.2018

Tomaatin raakileita.

Avomaankurkkua (ostotaimet).

Salaattiin herneenversoja, kääpiösamettikukkia ja ruohosipulia omasta penkistä.

Meidän kesäkurpitsa vs. kaupan...

Suolakurkkutalkoot.

Muistoja, muistoja! Mutta nyt on aika ravistella itsensä tähän päivään ja alkaa luomaan uusia hyviä muistoja, tomaatin siemenet kutsuvat! ;) 

1 kommentti:

  1. Eikö olekin hassua katsoa jälkikäteen, miten pienestä alkanut harrastus lähtee ihan lapasesta. Itselläni pojan ruoka-aineallergiat innoittivat yrttien viljelyyn, sillä vain itse viljeltyjä saattoi käyttää ruuissa mausteena. Monta vuotta olin omavarainen perunoissa, sipuleissa, valkosipuleissa ja porkkanoissa sekä yrttimausteissa. Oi niitä aikoja. Nyt allergiat ova helpottaneet ja lajikkeet monipuolistuneet.

    VastaaPoista