Uutta kohti ja kuulumisia

 On sen verran huisketta ollut, ettei edes blogia ole ehtinyt päivittää! Normiarkea ja taimiaskareita, huomisesta alkaen 3 viikkoa erittäin tiiviiseen tahtiin, pääsin nimittäin kausitöihin läheiselle puutarhalle. Jännän äärellä siis, saan nähdä konkreettisesti millaista puutarha-ala on ja miten työ mun kropalleni sopii. Lähinnä ongelmakohdat ovat kipeytyvä selkä (ylipainon aiheuttamaa) ja molempien rannekanavien ahtaumat (lievä ja keskivaikea). Innolla kuitenkin odotan! 😁

Tässä muutamia kuvia kotoa, tosin ei taimista. Ulkopuuhia ja kästöetä lähinnä. Mutta olokeepa hyvät. 😅

Aiemmassa postauksessa mainittu ApuPupu.

Tytär pyysi parvekkeelleen valeampparipesän ja
äiti sen virkkasi amppareineen. Oli mieleinen.

Porkkanat pääsi kasvulavaan 13.5.22,
samaan retiisiä, salaatteja, mangoldia ja pinaattia.

Tuplaharso kruunaa kokonaisuuden ja sisällä on viihtyisää.

Harsotetun viereiseen lavaan laitettiin 21.5
ruohosipulin kaveriksi punaista ja keltaista sipulia. 

Omatekemä pajutuki tuoksuherneelle. :D

  

19.5 olin avustamassa paikallisen Marttayhdistyksen lavakasvatustapahtumassa ystäväni kanssa. Kyllä, 4-kymppiset voivat hyvin olla Marttoja! 😆

Niina Laitisen mallilla neulotut Liljankukka-sukat
pääsivät lämmittämään pojan opettajan sääriä.

Kaikkea muutakin on tullut puuhattua, vaikka kamera ei mukana olekaan ollut hetkiä tallentamassa. Mutta huomenna kutsuu uudet tuulet, kerron lisää niistä seuraavalla kerralla! 

Pitkäperjantai

 Vaikka vielä on lunta paikoin polveen asti, näkyvät kevään merkit jo ilmassa. Räystäät tippuu vettä, linnut laulaa ja pihassa on uima-allasta muistuttava muodostelma, jonka parissa pääsee verestämään muistoja lapsuuden puroleikeistä. 😂 

Kasvulaatikosta löytyi tällainen itsekylväytynyt ylläri.

Taimiviidakkoni on vankistunut ja suurimman osan petunian taimista latvoinkin jo. Säälitti kyllä hyvin kasvaneita pikkuisia alkaa silpomaan, mutta jo nyt muutaman päivän jälkeen on uutta lehteä näkyvissä ja ainakin tuplaten. Sepä tässä tarkoituksena onkin, saada taimet haaroittumaan ja tuuheutumaan. Mustasilmäsusannat istutin kolmeen amppeliin kasvamaan kukkamulta-kasvusammal -seokseen ja kovin ovat raaskun näköisiä isossa amppelissaan! Kuviakaan en näköjään ole heistä ottanut. Mutta josko siitä intoutuisivat hekin kasvamaan. Kuvista puheenollen, löysinpä puhelimen kamerasta myös makrokuvaus-toiminnon, jota piti heti testailla.

Tuntokasvin taimi.

Ihanan karvainen on tomaatintaimi.

Latvottu petunia kasvattaa jo uutta.

Muutoin on aika mennyt hoidellessa pikkutaimia ja neuloessa, työn alla mm. Niina Laitisen mallilla sukat sekä ApuPupu, joka odottaa täyttämistä ja naaman kirjontaa. ApuPupu oli kyllä mukava tehdä ja tuo ensimmäinen jää tuskin viimeiseksi. Toukokuun loppuun on paikallisten Marttojen keräys pupuista Ukrainan pakolaislapsille jaettavaksi.

Puutarhahulluuteni alku

 Aloitin tämän aamuni selaamalla vanhoja valokuvia tabletilta, jotta muistuttelisin mieleeni mistä tämä puutarhahulluus aikoinaan lähti ja milloin. Woe mahoton millaisia timantteja muistoista tulikin vastaan, kukkaisrintamalla ja muutenkin! Mielen täytti kiitollisuus elämää kohtaan ja osaan taas maadoittua paremmin tähän päivään ja omaan arkeeni, median lohduttomista uutisista huolimatta. Keskittymällä pieniin ja suurempiin ilonaiheisiin, pysyy ehkä jotenkin järjissään sota-uutisoinnin keskellä.

Mutta niin, milloinkas tää sitten alkoi? Jotain paprikan taimia olin kasvatellut 2017 keväällä, mutta ilmeisesti ne ei selvinneet hengissä, koska todistusaineistoa ei myöhemmin oltu kuvattu. Heinäkuussa 2017 muutin omakotitaloon isännän luokse ja siinähän oli sitten pieni tontti valmiina kukkapenkkeineen! Vanhoja perennoja siirtelin toisaalle ja kukkapenkin päätyyn istutin joitain hyötykasveja, kuvan perusteella ainakin tomaatin. Ei havaintoa, tuottivatko satoa, todennäköisesti ei. 

Seuraavana keväänä se kasvattelu tosissaan alkoi. Olohuoneen ikkunalle raahattiin vanha ruokapöytä edellisestä kodista ja sen päälle muutti minikasvihuone täyttyen pikkuhiljaa taimista! 

9.4.2018

Näin söpöillä välineillä passasi puuhailla.

Purkkeja jos jonkinlaisia.

Kääpiösamettikukkia sirkkalehdillä.

Voe mahoton. Siitä se sitten lähti. Nälkä kasvaa syödessä ja seuraavaksi käskin pyysin isäntää nikkaroimaan pari kasvatuslaatikkoa rehuille. Tuli sieltä satoakin...

29.4.2018
Laatikot hakeutumassa paikoilleen, yhden koko 1x2m.

Toukokuun puolivälissä on vielä sisällä tungosta.

1.6.2018 tomaatit päässeet omaan huusholliinsa.

Kasvilava tositoimissa.

19.7.2018

Tomaatin raakileita.

Avomaankurkkua (ostotaimet).

Salaattiin herneenversoja, kääpiösamettikukkia ja ruohosipulia omasta penkistä.

Meidän kesäkurpitsa vs. kaupan...

Suolakurkkutalkoot.

Muistoja, muistoja! Mutta nyt on aika ravistella itsensä tähän päivään ja alkaa luomaan uusia hyviä muistoja, tomaatin siemenet kutsuvat! ;)