Uutta kohti ja kuulumisia

 On sen verran huisketta ollut, ettei edes blogia ole ehtinyt päivittää! Normiarkea ja taimiaskareita, huomisesta alkaen 3 viikkoa erittäin tiiviiseen tahtiin, pääsin nimittäin kausitöihin läheiselle puutarhalle. Jännän äärellä siis, saan nähdä konkreettisesti millaista puutarha-ala on ja miten työ mun kropalleni sopii. Lähinnä ongelmakohdat ovat kipeytyvä selkä (ylipainon aiheuttamaa) ja molempien rannekanavien ahtaumat (lievä ja keskivaikea). Innolla kuitenkin odotan! 😁

Tässä muutamia kuvia kotoa, tosin ei taimista. Ulkopuuhia ja kästöetä lähinnä. Mutta olokeepa hyvät. 😅

Aiemmassa postauksessa mainittu ApuPupu.

Tytär pyysi parvekkeelleen valeampparipesän ja
äiti sen virkkasi amppareineen. Oli mieleinen.

Porkkanat pääsi kasvulavaan 13.5.22,
samaan retiisiä, salaatteja, mangoldia ja pinaattia.

Tuplaharso kruunaa kokonaisuuden ja sisällä on viihtyisää.

Harsotetun viereiseen lavaan laitettiin 21.5
ruohosipulin kaveriksi punaista ja keltaista sipulia. 

Omatekemä pajutuki tuoksuherneelle. :D

  

19.5 olin avustamassa paikallisen Marttayhdistyksen lavakasvatustapahtumassa ystäväni kanssa. Kyllä, 4-kymppiset voivat hyvin olla Marttoja! 😆

Niina Laitisen mallilla neulotut Liljankukka-sukat
pääsivät lämmittämään pojan opettajan sääriä.

Kaikkea muutakin on tullut puuhattua, vaikka kamera ei mukana olekaan ollut hetkiä tallentamassa. Mutta huomenna kutsuu uudet tuulet, kerron lisää niistä seuraavalla kerralla! 

Pitkäperjantai

 Vaikka vielä on lunta paikoin polveen asti, näkyvät kevään merkit jo ilmassa. Räystäät tippuu vettä, linnut laulaa ja pihassa on uima-allasta muistuttava muodostelma, jonka parissa pääsee verestämään muistoja lapsuuden puroleikeistä. 😂 

Kasvulaatikosta löytyi tällainen itsekylväytynyt ylläri.

Taimiviidakkoni on vankistunut ja suurimman osan petunian taimista latvoinkin jo. Säälitti kyllä hyvin kasvaneita pikkuisia alkaa silpomaan, mutta jo nyt muutaman päivän jälkeen on uutta lehteä näkyvissä ja ainakin tuplaten. Sepä tässä tarkoituksena onkin, saada taimet haaroittumaan ja tuuheutumaan. Mustasilmäsusannat istutin kolmeen amppeliin kasvamaan kukkamulta-kasvusammal -seokseen ja kovin ovat raaskun näköisiä isossa amppelissaan! Kuviakaan en näköjään ole heistä ottanut. Mutta josko siitä intoutuisivat hekin kasvamaan. Kuvista puheenollen, löysinpä puhelimen kamerasta myös makrokuvaus-toiminnon, jota piti heti testailla.

Tuntokasvin taimi.

Ihanan karvainen on tomaatintaimi.

Latvottu petunia kasvattaa jo uutta.

Muutoin on aika mennyt hoidellessa pikkutaimia ja neuloessa, työn alla mm. Niina Laitisen mallilla sukat sekä ApuPupu, joka odottaa täyttämistä ja naaman kirjontaa. ApuPupu oli kyllä mukava tehdä ja tuo ensimmäinen jää tuskin viimeiseksi. Toukokuun loppuun on paikallisten Marttojen keräys pupuista Ukrainan pakolaislapsille jaettavaksi.